Ripaus romantiikkaa ja rönsyilyä

Tervakoskella, kumpuilevassa maalaismaisemassa sijaitsee Katjan ja Markon vuonna 1967 rakennettu tiilitalo. He ostivat sen loppuvuodesta 2016 alkuperäiseltä omistajalta.

– Talo meni heti täysremonttiin – peruskorjasimme kaiken lattiasta kattoon lämmitysjärjestelmästä lähtien, kertoo Katja Tuupanen.

Asialla ei ollut mikään aloitteleva tiimi, vaan pariskunta on tehnyt talojen remontoimisesta itselleen elämäntavan. He ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana remontoineet kuusi omakotitaloa.

– Joka kerta vannomme, että tästä ei enää muuteta mihinkään, mutta niin vaan muutaman vuoden jälkeen alkaa kutkuttaa uusi talo ja sitä myötä uusi projekti.

Pariskunta on varsinainen tehokaksikko. Nykyisen talon remontti kesti vain kolme viikkoa. Kumpikin otti töistä remonttivapaata ja hihat laitettiin heilumaan. Myös ystävät ovat aina auttaneet paljon.

– Marko hoitaa järeämmät jutut. Tapetointi ja maalaus ovat minun vastuullani, Katja kertoo.

Sanotaan, että talon rakentaminen on monille parisuhteille koetinkivi. Tuupasten kohdalla kuuden talon remontointi on vain tiivistänyt parisuhdetta, yhteisiä vuosia on takana tänä vuonna kolmekymmentä.

MAALLA KAIKKI ON PAREMMIN

Tuupaset ovat syntyperäisiä helsinkiläisiä. Kolmikymppiseksi asti elämä stadissa tuntui oikein mukavalta, mutta sitten mieli alkoi haikailla maalle.

– Mietimme, miksemme parantaisi omaa elämänlaatuamme ja asuisi väljemmin. Jos joku olisi sanonut minulle viisitoista vuotta sitten, että muutan kehä kolmosen ulkopuolelle ja vieläpä nautin siitä, en olisi uskonut. Oli kuitenkin ratkaisevaa, että samalla rahalla millä Helsingistä saa pienen kerrostaloasunnon, voi maalta hankkia ison omakotitalon.

Tuupaset muuttivat ensin Oittiin.

– Meillä oli siellä neljä hehtaaria omaa maata. Ei tunnettu ketään, eikä ollut ikinä asuttu maalla, mutta sopeuduimme nopeasti.

Ensimmäisen maalaiskodin jälkeen Tuupaset ovat asuneet usealla eri paikkakunnalla Kanta-Hämeessä.

– Kaikki on paremmin maalla. Ihmiset ovat ystävällisempiä, ei ole kiirettä, on tilaa olla ja tehdä. Koskaan emme ole kaivanneet takaisin kaupunkiin.

Tuupaset kävivät pitkään maalta Helsingissä töissä, mutta viime vuonna kumpikin löysi työpaikan Riihimäeltä. Katja on töissä Powerilla ja suunnittelee työkseen Parma-keittiöitä, Marko on rengasliikkeessä.

– Aikaisemmin työmatkoihin meni tunti suuntaansa, mutta nyt ajamme töihin viidessätoista minuutissa. Eikä tunti ole edes paljon, helposti Helsingissä asuessakin työmatkaan hurahti tunti, kun kulki kaupungin toiselta laidalta toiselle.

WILJAMO-SARJA VEI SYDÄMEN

Kaikissa kuudessa talossa Katjalla on ollut samanlainen sisustustyyli, vaikka talot ovat olleet keskenään kovin erilaisia.

– Minun sisutusmottoni on: ripaus romantiikkaa ja rönsyilyä eikä pienintäkään järkeä, Katja nauraa.

Tälle tyylille hän on tässäkin talossa ollut uskollinen: maalaisromanttinen tyyli sopiikin taloon loistavasti.

– En halua sisustuksessa olla mitenkään ajan hermolla, vaan ostan sellaista, mistä itse tykkään.

Katjan ja Markon kodissa on lämmin tunnelma, harmaata, beigeä ja vaaleanpunaista.

– Kliininen valkoinen sisustus voi muilla olla ihan jees, mutta itse en voisi elää valkoisessa kodissa.

– Ostimme tänne paljon uusia huonekaluja Maskusta. Kaikki lähti Wiljamo-sarjan ruokaryhmästä, jonka Marko bongasi. Yleensä minä olen vastannut sisustuksesta, mutta nyt Marko teki ratkaisevan löydön.

Ruokaryhmän hankinnan jälkeen samasta kotimaassa valmistetusta Wiljamo-sarjasta hankittiin olohuoneen pöydät ja työpöytä.

– Etsin pitkään kirjoituspöytää pieneen työhuoneeseemme, eikä mitään saman tyylistä kuin muu sisustus ja riittävän pientä tullut vastaan. Sitten kuulimme, että Wiljamo-sarjan tuotteita voi tilata myös mittatilaustyönä Maskusta – saimme siis tilaan prikulleen oikean kokoisen ja oikean tyylisen pöydän.

KOIRAN KANSSA MINSKIIN

– Tämä talo tuntui heti kodilta, vaikkei ollutkaan meidän tyylisemme. Kaikkien talojen ostossa olemme luottaneet vaistoihimme, talossa pitää olla se jokin, jota ei voi järjellä selittää. Kun alan asuntonäytössä miettiä, miten sisustaisin talon, se on hyvä merkki.

Talossa on kolme huonetta ja keittiö sekä kellari, josta tehtiin asuttava. Siellä asui ensin perheen poika avopuolisonsa kanssa, mutta reilut pari vuotta sitten nuori pariskunta muutti omilleen ja kellarista tehtiin man cave. Siellä on nyt biljardipöytä ja baaritiski.

Kun poika muutti pois, tilalle hankittiin uusi lapsi: saksanpaimenkoira Axu, joka on nyt vuoden vanha.

– Meillä on ollut aina saksanpaimenkoiria, mutta Axua ennen oli pieni väli.

Axun myötä on avautunut uusi maailma, sillä Tuupaset ovat innostuneet kiertämään koiranäyttelyitä.

– Axu on menestynyt niin hyvin, että nälkä on kasvanut. Seuraavaksi lähdemme näyttelyyn Valko-Venäjälle Minskiin, Katja kertoo.